Osallistavat menetelmät: tanssi ja draama, eli itseilmaisu

Tanssataan, tanssataan!

Tanssin sijaan itse tykkään usein käyttää nimeä liikeilmaisu, sillä moni saattaa ottaa tanssista paineita. Koen nimittäin, että soveltavana lajina tanssilliset harjoitukset ovat erilaisia keinoja liikuttaa ihmisiä. Toki on sitten tanssitaiteilijoita, jotka osaavat käyttää tätä välinettä monipuolisemmin, mutta teatteri-ilmaisun ohjaajana ja tulevana sosionomina on hyvä jos on joitakin juttuja hallussa.

Tanssillisia töitä olen päässyt pitämään mm vanhusten kanssa ollessani mukana VIRTA-hankkeessa. Olen myös toinen perustajajäsen lasten ja nuorten tanssiteatteri Williwisiossa, ja sitäkin myötä on tullut kokemusta siitä, miten hyödyntää liikettä lasten kanssa. Pitäessäni kehitysvammaisten henkilöiden draamaryhmää, teimme toisinaan myös liikunnallisia harjoitteita.

Ajattelin tehdäe simerkkivideon yhdestä ikäihmisten tanssisessiosta ensi viikon postaukseen, mutta tälllä viikolla kirjoitan muutaman harjoitteen. Nämä kertyivät minulle opiskellessani teatterialaa, ja tässä bloggissa mainitsemani harjoitukset ovat sellaisia joita käytän usein. Nämä ovat siinäkin mielessä enemmän ilmaisuun kuin puhtaasti tanssiin liittyviä harjoitteita.

Joo-peli (lämmittely)

Liikutaan tilassa. Ohjaaja huutaa esim. ”Ollaan leijonia”, johon osallistuvat huutavat joo, ja alkavat liikkua ja äännellä kuin leijonat. Ehdotukset voivat olla myös jotakin tekemistä esim. pelataan jalkapalloa. Ohjaaja voi aloittaa huutamisen, mutta myös ryhmä voi antaa aiheita ja ehdotuksia.

Joku osa johtaa

Liikutaan tilassa tavalliseen tapaan. Ohjaaja huutaa välillä ohjeita, minkä osan johdolla seuraavaksi liikutaan. Jos nenä johtaa, se on ensimmäinen käännöksessä ja muu kroppa seuraa sen liikkeitä. Jos puolestaan ristiselkä johtaa, sen jatkeena tulee muu keho.

Sokkotanssi (lämmittelyyn, vuorovaikutukseen)

Otetaan parit. Toinen laittaa silmät kiinni ja toinen lähtee tanssittamaan. Musiikki taustalle!

Silmät auki olevat vaihtavat välillä paikkoja joten he tanssittavat vuorotellen kaikkia sokkoja. Lopuksi oma pari johdatetaan istumaan ja vaihdetaan osia.

Apinalauma (lämmittely, ryhmäytyminen)
Liikutaan tilassa. Ilman erillistä sopimusta joku aloittaa mahdollisimman vaivihkaa jonkin liikkeen, joka muiden tulee mahdollisimman nopeasti napata ja alkaa tehdä samaa liikettä, esim. käden liikuttaminen tietyllä tavalla, suun vääntely, ontuminen, jokin ääni. Kun näyttää, että kaikki ovat napanneet liikkeen itselleen, voidaan laittaa liikkeelle seuraava liike, 
Salmiakkitanssi (lämmittelyyn, yhteistyöhön)

Seuraa johtajaa –variaatio. Muodostetaan salmiakkikuvia. Aina kuvion kärjessä oleva johtaa liikettä. Taustalle jotakin mukavaa musiikkia. Johtaja vaihtuu, kun kärjessä oleva kääntyy. Silloin seuraavassa kärjessä oleva johtaa. Johtovuoron vaihduttua annetaan tilaa takana olevalle, jotta hän pääsee kärkeen. Kuvion keskellä olevat siirtyvät hissukseen lähemmäksi kärkeä, jotta hekin saavat johtaa vuorollaan.

Suutari-improvisaatioharjoitus (improvisaatioon)

Osallistujat jaetaan pareiksi. Kumpikin pareista on vuorollaan suutari, joka ojentaa toiselle kuvitteellisen lahjapaketin. Lahjan saaja näyttelee avaavansa paketin ja ilahtuvansa sisällöstä. Paketissa on kuvitteelliset kengät (esim. balettitossut, sukellusräpylät, steppikengät), jotka lahjan saaja vetää jalkoihinsa ja näyttelee käyttävänsä niitä (esim. alkaa tanssia balettia, tehdä uintiliikkeitä, stepata). Koko harjoitus toteutetaan useaan kertaan äänettömästi pelkkiä eleitä käyttäen. Jokainen pari voi myös vuorollaan esiintyä muulle ryhmälle, joka yrittää eleiden perusteella arvata, minkälaiset kengät suutari antoi.

Kuka johtaa liikettä? (Vuorovaikutus, yhteistyö, havainnointi)

Asetutaan piiriin ja päätetään kuka poistuu paikalta hetkeksi. Sisälle jääneet sopivat liikkeenjohtajan. Liikkeenjohtaja ryhtyy toistamaan jotain liikettä ja muut matkivat häntä. Liikkeenjohtaja vaihtaa aika ajoin liikettä, muut jatkavat hänen matkimistaan. Koetetaan tehdä liikkeidenvaihdot niin nopeasti, ettei päällepäin näy, kuka liikkeet alun perin keksii. Kutsutaan ulkopuolella ollut sisälle ja hän koettaa sivusta seuraamalla arvata, kuka on liikkeenjohtaja. Jos hän arvaa oikein, laitetaan liikkeenjohtaja seuraavaksi ulkopuolelle ja valitaan uusi liikkeenjohtaja. Harjoitetta voi vaikeuttaa rikkomalla ympyrämuodon, jolloin tilassa lähdetään liikkumaan sikin sokin. Muuten toimitaan aivan samoin.

Peili (läsnäolo, vuorovaikutus, kuulluksituleminen)

Pareittain. Toinen tekee liikkeen mahdollisimman selkeästi ja toinen matkii sitä kuten peili. Aluksi sovitaan kumpi toimii vetäjänä. Voidaan aloittaa myös suoraan siten, että ei sovita kumpi johtaa, vaan tarkkaillaan toista ja tehdään pienet pätkät kerrallaan. Annetaan tilaa ja aikaa tehdä. Käytetään eri tasoja ja välimatkoja.

Seitsemän vireystilaa (improvisaatio, fyysinen hahmottaminen)
- 'löysä spaketti', ei pääse liikkeele, leuka roikkuu, voimaton
- 'unissakävelijä', unelias, hidas, vähän edellistä aktiivisempi
- 'jamaicalainen', rento, iloinen
- 'järjestäjä', neutraali, suoraviivainen
- 'ohjaaja', edellistä aktiivisempi, harmistuu, jos asiat väärissä paikoissa
- 'pelokas', säikkyy hysteerisesti kaikkea
- 'halvaantunut', kankea, kaikki jäsenet jännittyneet

Käydään ensin kaikki vireystilat läpi spaketista halvaantuneeseen. Jokainen itsekeseen. Sen jälkeen voidaan varioida vireystilasta toiseen sekajärjestyksessä. Myös kahden tai useamman ihmisen kohtaamisia/kohtauksia vireystiloilla. Muut voi antaa vireystilan tai muut voivat arvata tekijän vireystilan. Variaatoita monia! 

Liioittelurinki

Asetutaan piiriin. Ohjaaja laittaa liikenteeseen pienen äänen ja pienen liikkeen. Lähdetään piirissä vuoronperään kasvattamaan tätä pientä elettä siten, että aina seuraava tekee hieman suurieleisemmin kuin edellinen oli tehnyt. ohjaaja kannustaa menemään eleen liioittelemisessa aivan äärimmäisyyksiin. Kun pieni ele on kasvanut tarpeeksi, lähdetään taas asteittain pienentämään sitä ja jatketaan niin kauan, kunnes ele on lähes kokonaan hävinnyt. Usein tarina lähtee tässä lentoon.

Kuvasta tanssiksi (yhteistyö, luovuus, vuorovaikutus, itseilmaisu)

1) Jaetaan iso ryhmä pienempiin ryhmiin (3-4 hlö)
2)Ryhmälle jaetaan kortti/kuva, tai vaihtoehtoisesti ryhmä on voinut etsiä sen itsekin. Tätä ei näyteä muille ryhmille.
3) Ryhmä keskustelee kuvasta, mitä siinä näkyy, miten tulkitsevat sitä, millaisia tunteita se herättää. Nämä ajatukset he muodostavat fyysiseksi liikkeeksi. Jokainen keksii yhden liikkeen, ja näistä sitten yhdistetään tanssiksi. Voi valita ohjeistaako ryhmää tekemään esittävämmän, pantomiimimaisen tanssin vai enemmän ilmaisuun keskittyvän, jossa tanssi ei suoraan esitä kuvaa, vaan kertoo niistä ajatuksista ja tunteista, joita kuva herätti

4 Tanssit esitetään vuorotellen toisille ryhmille. Ensin keskustellaan siitä, mitä muut näkivät tanssissa. Sen jälkeen opettaja esittää valikoiman kuvia, joista yksi on ryhmän inspiraationa toiminut kuva. Katsojat saavat pohtia, mistä kuvasta oli kyse. Oikean löytminen ei tässä ole se pääasia, vaan keskustelu ja itseilmaisu

Elementit Tuli, Vesi, Ilma ja Maa (Liike, ilmaisu, fyysinen hahmottaminen)

Alussa maataan selällään lattialla. Ohjaaja käskee jännittämään vasemman jalan lonkasta varpaisiin niin jännittyneeksi kuin mahdollista, noin 10 sekuntia. sitten rentoutus ja sama raaja uudelleen. Tämä toistetaan myös toisen jalan kohdalla, samoin molemmat kädet erikseen, pakarat ja alaselkä, niska ja hartiat, pää ja naama.

Tämän jälkeen ohjaaja käskee mielikuvan yhdestä elementistä (esim. tulesta) alkaa liikuttaa vasenta jalkaa ja sitten sammua. Sama toistetaan toisella jalalla ja molemmilla käsillä. Viimeiseksi tuli käsketään liikuttamaan torsoa, ja viimein tuli siirtyy koko ruumiiseen. Tästä ihminen jatkaa ja voimistaa liikettä, silmät auki mutta välittämättä suuremmin ympäristöstään. Tietenkään ei pidä törmäillä, muttei myöskään esittää. Tärkeintä on omasisäinen tunne

Harjoitteen lopuksi ohjaaja käskee pienentää liikettä ja käydä lopulta makaamaan. Elementti sammuu ja mielikuvasta luovutaan. Hetken makailun ja rauhoittumisen jälkeen noustaan ylös varovasti.

Sama harjoite toistetaan myös muilla elementeillä. Harjoitteissa voidaan käyttää sopivaa musiikkia/äänitettä taustalla tehostamaan vaikutusta.

Tähän harjoitukseen ei ole kaikkien pakko osallistua, mutta mikäli päättää olla osallistumatta tulisi myös jäädä luokan ulkopuolelle, koska kyseessä on harjoitus jossa pitää liikkua niinkuin kukaan ei katsoisi. On yllättävää, miten huolellisesti tehtynä tämä harjoitus herättää ihmisissä hyvinkin paljon tunteita.
Yhden session mitta voi vaihdella, mutta aikaa kannattaa varata 15-45 minuuttia/elementti. Kun itse osallistuin harjoituksen tekemiseen, meillä muistaakseni meni 3 tuntia jos taukoja ei lasketa. On tärkeää myös purkaa harjoitteen tuomat fiilikset.

Osallistavat menetelmät: Musiikki (harjoituksia)

Rytmiharjoitukset

Rytmiharjoitus
- Yksi osallistuja antoi rytmin, taputti vaikkapa seitsemän kertaa lattiaan. Muut tulivat mukaan tähän rytmiin. Ensimmäinen isku tehtiin kahdella kädellä

Rytmivaihtelut
- Harjoittelimme askelia siten, että otimme sovitun tempon, ja ensin tehtiin vaikkapa 4/4 askelta eli joka lyönnille askel. Sitten vaihdoimme että 8/4, jolloin astuttiin tahdille ja teuolle, ja sitten vielä silleen ettö 16 askelta, eli harjoittelimme rytminvaihteluita, tempon säilyessä samana

-Pareittaan kolmeen laskeminen
Tämä on perinteinen harjoitus, missä tulee kuunnella rytmiä sekä kaveria, eli vourovaikutustaitoja lisää. Tämä sopii hyvin myös jänrikkojaksi uuden ryhmän kanssa, sillä yksinkertaisuudessaan tehtävä on aika vaativa, asekös yleensä purkautuu nauuna. Idea on siis sellainen, että pari A+B laskevat kolmeen vuorotellen näin:

A - yksi
B- kaksi
A - kolme
B- yksi
A- kaksi
B- kolme

ITätä toistetaan niin kauan että se alkaa sujua. Sitten siihen voidaan lisätä sellainen juttu, että joku numero korvataan liikkeellä, vaikkapa kyykky korvaa numeron 2
A- yksi
B- kyykky
A - kolme
B - yksi
A- kyykky
B- kolme

Loppua kohti kaikki numerot voi korvata liikkeellä.
Teimme vähän vastaavaa harjoitusta myös isossa ryhmässä.

Muita musiikkiin ja ääneen liittyviä harjoituksia:

TUNNELAULAMINEN
Otetaan joku kaikille tuttu biisi, vaikkapa "Ukko Noa". Ensin lauletaan sitä yhdessä normalisti, sitten siihen vaihdetaan eri tunnetiloja - lauletaan iloisesti, vihaisesti, surullisesti. Sitten mietitään millä tavalla se vaikutti ääneen, kehoon, mitä ajatuksia se herätti. Tutun laulun keinoin on helppo lähteä leikitellen hakemaan tunteita ja heittäytymistä.

MUSIIKKIMAALAAMINEN
Musiikkia voi yhdistää myös kuvataiteeseen esim. siten, että antaa musiikin vaikuttaa taustalla, kun lähtee maalaamaan. Tärkeä on kuunnella sisintä, ja sitä mitä musiikki antaa siihen tilanteeseen. Loppupurku on ehdottoman tärkeä

MUSIIKKIKIRJOITTAMINEN
Sama ajatus kuin aikaisemmassa, mutta maalaamisen sijaan kirjoitetaan.

KAPELLIMESTARI JA KONSERTTI

Valitaan muutamia tunteita/ääniäAsetutaan orkesterimuodostelmaan siten, että samanlaiset tunteet/äänet ovat samassa paikassa. Tunnekapellimestari ohjaa tunneorkesteria. Kapellimestarin merkistä tunnetta /ääntä joko suurennetaan tai pienennetään, voimakkuutta ja rytmiä. Alkaa hiljaisuudesta ja päättyy hiljaisuuteen. Kapellimestaria on hyvä vaihtaa välillä

Äänimaailma

Ryhmä lattialle selin makuulle päät piirin keskustaan. Silmät kiinni aloitetaan tuottamaan ääntä, kaikkea muuta paitsi puhetta. Liitytään toisten ääniin, muutetaan niitä, otetaan impulsseja. Annetaan jokaisen äänelle tilaa ja mahdollisuus kuuntelemalla ja liittymällä mukaan ääneen, aina ei tarvitse olla oma keksimä ääni. Lopetus yhteisestä päätöksestä. Voidaan sopia joku teema, esim. syksy, maatila, koulun piha, tai sitten voidaan lähteä vapaasti impromisoimaan erilaisten äänten kanssa mitä meistä löytyy

Äänimaton kuljetus ryhmänä

Jakaannutaan neljän hengen ryhmiin. Ryhmä sopii keskenään kunkin hokemat/ äänet, ja sopii rytmistä. Ryhmä kuljettaa äänimattoa yleisön edessä normaalikorkeudesta ylemmäksi ja ylemmäksi, korottaen äänen aina hysteeriseen huutoon asti. Huipulla jonkin aikaa oltuaan he laskevat rauhallisesti normaalitasolle.

Sama harjoite voidaan tehdä myös niin, että ryhmä lähtee normaalitasolta laskemaan korkeutta ja volyymia päätyen hiljaisuuteen. Hiljaisuus on aktiivinen, ja sieltä lähdetään yhteisestä impulssista tuomaan ääni takaisin normaalitasolle. Tämä tuottaa aivan erilaisia tunnelmia kuin äänen korotus.

Musiikista kohtaus

Ohjaaja valitsee erilaisia, eri tunnelatauksen omaavia kappaleita, joissa mahdollisesti vaihtelua biisin keskellä. (ei miel. laulua, tai sitten jotain outoa kieltä). Ryhmiin jaetaan, n. neljän tai viiden. jokaiselle oma tila ja mankka tarpeellinen. Kuuntelevat yhdessä heille summassa annetun biisin. Antavat assosiaatioiden kulkea samalla. Mitä herättää? Sitten alkavat yhdessä suunnitella, millainen tarina kappaleessa on. Tekevät, harjoittelevat huolella sanattoman näytelmän, ja taimaavat mahdollisimman hyvin kappaleen erilaisiin muutoksiin ja tunnelmiin. On hyvä, jos ennen tätä on harjoiteltu mimiikan perusteita.

OSALLISTAVAT MENETELMÄT: Musiikki (teoriaa)

Osallistavista menetelmistä meillä oli musiikkia 2 x 4h. Se on kovin vähän, mutta antoi kuitenkin paljon ideoita ja totesinkin tunnilla että näitä osallistavia menetelmiä käytetään paljon "ristiin", eli esimerkiksi kuvaamataidossa, draamassa ja tanssissa hyödynnetään paljon musiikin eri elementtejä.

Vaikka teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutuksessa näitä asioita oltiin käyty, kyllä tunneilla tuli aljon uutta näkökulmaa. Aikaisempi koulutukseni pohjasi paljon äänimaailmoihin, heittäytymiseen, itseilmaisuun - no oli meill rytmiikaakin. Savonia AMK:n tunneilla musiikki pilkotiin eri osia-alueisiin,joiden pohjalta harjoitteita on hyvä lähteä kehittämään.

Tässä postauksessa paneudun enemmän teoreettisiin asioihin ja teen harjoitteista erillisen kirjoituksen.

Musiikin elementit
Musiikilla on seitsemän eri elementtiä, joiden pohjalta harjoituksia voi lähteä suunnittelemaaan. Nämä elementit ovat:

Sävel - melodia
Tempo - kertoo sen, millä nopeudella musiikin rytmi menee eteenpäin. Rytmi saattaa vaihdella, tempo säilyy.
 rytmi -Rytmilajeja on monenlaisia, esimerkiksi samba, valssi. Rytmi voi olla tasa- tai takapotkuinen. Rytmi järjestää musiikin aikaa.
Dynamiikka - äänenvoimakkuus
harmonia - eri sointujen ja elementtien yhteen"sopivuus" . Harmonioita voi olla monenlaisia
muotorakenne - musiikki alkaa ja loppuu hiljaisuudesa. Hiljaisuuksien välillä on musiikki ja sen muoto
sointiväri - erilaiset äänet soivat eri tavalla, esim. piano, haitari, kitara, huilu

Tänä vuonna olen itse aloittanut opiskelemaan laulua. Aloitin kuoronkin, mutta ajanpuutteen vuoksi se oli lopetettava. Meillä on aikaisemmissa opinnoissa ollut toki näitä asioita, mutta minua ujostuttaa laulaminen. Teatterissa pystyy hyödyntämään toolia, jonka taakse piiloutua. Olen niin herkkä, eikä musikki anna paljon suojaa, vaan siinä ollaan tosi avoimena. Voi siihenkin ottaa rooleja, mutta haluan pysyä aitona niistä huolimatta.

No, joka tapauksessa, olen siis tänä vuonna aina aika-ajoin ajautunut Sibelius Akatemian nettisivuille, joista löytyy paljon teoriaa mutta myös harjoituksia. Toki nämä ovat usein tarkempia taitoja esim. eri äänitekniikasta tai vaikkapa jazz-rytmistä, mutta siellä on myös hyviä teoreettisia kirjoituksia, mm. musiikin ja kuuntelemisen narratiivisuudesta. Musiikin kuunteleminen voi auttaa tunnistamaan omaa identiteettiä, toisaalta sen kautta voidaan jakaa kulttuuriperintöä ja käydä keskustelua. Musiikin avulla voi ylittää omat rajansa, ja tulkinta antaa musiikille "äänen". Oheinen kuva on kaapattu sivulta, mikäli sinua kiinnosta tämän asian pohtiminen lisää, voit tutustua sivuun TÄÄLLÄ

Tunnilla käydyt harjoitukset sekä omia harjiotusideoita listaan vielä erikseen

KESÄRÄPPI

Olipa kerran kesä... eikä mitään tekemistä!
Pienillä pojilla meinasi kyllästyminen tulla kerrostaloasunnossa sadepäivänä, no tätipä riensi hätiin!

1. Kirjoitetaan räppi
Istuttiin pöydän ääreen ja mietittiin mikä voisi olla hyvä räpin aihe. Kesäloma valikoitui aiheeksi, ja sitten kyselin lapsilta mitä haluavat kesällä tehdä. Hieman avitin lapsia sen verran, että kirjoitin räpin lyyrisesti sointuvaksi, mutta aiheet tulivat pojilta itseltään

2. Nauhoitetaan räppi
Netissä löytyy ilmaisia musiikkitaustoja, jota tällaiseen tarkoitukseen voi käyttää. Etsin sellaisen, ja laitoin sen tietokoneelta pyörimään. Opettelimme räppäämään sen tahtiin. Suurimmassa osassa puhelimia on äänitysmahdollisuus, ja äänitimmekin räpin taustoineen puhelimeen

3. Kuvataan musiikkivideo
Sade loppui ja lähdime ulos kuvaamaan musiikkivideota. Pojat saivat itse keksiä mitä missäkin kohdi tehdään, ja minkälaisia paikkoja haluavat kuvattavan. Windows moviemakerilla näistä saatiin editoitua mukava video, johon lisättiin vielä räppikin

Näinpä saatiin sadepäivä kulumaan, lapset pääsivät ilmaisemaan itseään ja saivat myös onnistumisen kokemuksia ja viettää aikaa aikuisen kanssa siten, että saivat todella huomion. Samalla hyödynnettiin nykyteknologiaa, mutta silti ylläpidettiin äidinkielentaitoja ja liikuttiin luonnossa.

Ekotaidetta ja "mitä kaapista löytyy"-ratkaisuja..

Kuulin, että toiset opiskelijat ovat saaneet tehtävän tehdä joku kierrätystuunausteos.
Ajattelin itsekin täällä blogissa esitellä omia tuunauksiani.

KESTÄVÄT KURPITSALYHDYT

Tarvikkeet:
- tyhjiä lasipurkkeja
- maalia, jotka tarttuu lasiin eivätkä hermostu tuikun lämmöstä
- tuikkuja/kynttilöitä
- siveltimiä

Ollessani työharjoittelussa Päiväkeskus Pysäkillä, saimme idean tehdä lasipurkeista lyhtyjä. Syksy alkoi pimentyä, joten kaipasimme jotain valoa ja pirteyttä elämään. Lasipurkkeja yleensä kertyy tuollakin omasta takaa, koska siellä tehdään päivittäin ruokaa. Myöskin alumiinisia tölkkejä voi tuunata lyhdyiksi, mutta ei ehkä tällaiselle.

Ajatus kurpitsalyhdyistä syntyi Halloweenin läheisyyden vuoksi. Olen pari kertaa tehnyt kurpitsalyhdyn aidosta kurpitsasta, ja ei se kovin mukavaa touhua ole. Ensinnäkin kurpitsat ovat aika kalliita, eikä niiden ontoksi kovertaminen ole mitenkään helppoa! Toiset eivät edes käytä kurpitsamössöä mihinkään, joten siinä menee hyvää ruokaakin hukkaan. Kaikenlisäksi kurpitsat nuutuvat aika äkkiä, ja kävipä kerran niinkin köpelösti että kärpänen lähti seuraamaan kurpitsan tuoksua ja päätyi sulaan taliin sen otuksen lento. Joten ehdottomasti liputan näiden kestokurpitsalyhtyjen puolesta!

Näihin voi ottaa muutakin ajatusta mukaan, esimerkiksi erilaisten tunteiden ilmaisu, mikä tunne ilmaisee mitäkin tunnetta. Lyhdyillä voi kuvata vaikkapa sen päivän fiiliksiä, tai sitten ne voi kuvata ihan yleisesti itseään. Niistä voi saada kauniin ryhmäpotretinkin tehtyä muistoksi, sillä kaikki eivät halua joutua itse valokuvatuksi.

Lasipurkkeja tuunasimme myös siten, että laitoimme nappeja ja muita askartelusta jääneitä tarvikkeita esimerkiksi rautalankojen avulla lyhtyjen ympärille. Tällaisia esimerkkejä on pilvin pimein internetissä. Tämä kurpitsalyhty oli ihan oma idea, ja  oikeastaan se ideakin syntyi ekologisesti. Käytimme purkkien kansia alusina maaleille, ja valitettavasti punaista ja keltaista oli valutettu niille liikaa. Harmitti laittaa niitä hukkaan, joten sekoitin ne ja sain oranssia väriä -siitäpä se idea sitten lähti.

Isoihin purkkeihin voi saada näppärästi isommatkin kynttilät, ja mikäli kynttilä sulaa pohjalle ei hätää -lasipurkkia voi vaikka keittää ja talin saa irtoamaan -niistäpä voi vaikka myöhemmin valaa itse kynttilöitä. Tuikut eivät ole niin ekologisia koska niisstä tulee aina sitä alumiinijätettä. Senkinhän tosin voi uusiokäyttää, netistä löytyy ohjeita niihinkin!

LAHJAPAKETTI


Tarvikkeet:
Jotain narua, esim. villalankaa tai paperinarua
Liimaa ja vettä (tai voi käyttää myös jauhoja ja vettä)
pahvilaatikko (esim. kissanruokalaatikko)
kauniita silkkinauhoja
led-valot
kelmua, tai muovipussiakin voi tähän uusiokäyttää,

Minulla on kaksi kissaa, ja minua harmittaa suunnattomasti kun kissanruokapaketteja kertyy niin äkkiä iso määrä, ja kai sitä sen verran hömelö on ettei raaski pahvilaatikkoja heittää pois -jos niitä vaikka joskus tarvitsee. No sitten löysin netistä mukavan joululahjaidean, eikä muuten mennyt paljon rahaa! Tarvikkeet löytyivät kotoa, villalankaa useista keskenjääneistä neulomisprojekteista ja noita mainitsemiani kissanruokalaatikoita. Kuvassa paketti on kissani ja ei niin ekologisen muovikrääsäkuusen välissä.

OHJEET:
1. Leikkaa pahvilaatikkoon viiltoja siten, että se pysyy vielä kuitenkin suhteellisen kasassa. Voit maalarinteipillä sitä kuroa kasaan, mutta mitä isommin jaksat viiltoja leikellä, sen tyytyväisempi olet myöhemmin...
2. Kuro tosiaan pahvilaatikko muotoonsa maalarinteipin avulla, ja päälystä se sitten kelmulla
3. Lähde kierittämään lankaa paketin ympärille siten, että laatikko peittyy melko hyvin, mutta siellä on muutamia mukavia reikiä, josta valo pääsee läpi. Joka sivun on peityttävä
4. Käytä joko liisteriä, vesi-jauhoseosta tai vesi-liimaseosta, ja sudi sitä mieluiten pensselillä  Mikäli liisterisi on isossa altaassa voit myös upottaa laatikon sinne kokonaan -liisteröinti on hyvä tehdä huolella, sillä sitä jämäkämpi laatikosta tulee
5. Anna kuivua rauhassa, niin kauan että on tosissaan kuiva.
6. Kun laatikko on kuivunut, leikkaa siihen luukku, sille sivulle minkä ajattelet tulevan pohjalle. Voit leikata siihen ihan ison luukun, mutta siis huom vain luukun, älä kokonaista aukkoa.
7. Nyt alkaa se osuus, missä kiität itseäsi mikäli jaksoit tehdä kunnolla viiltoja laatikkoon. Nimittäin nyt tehtävänä on repiä ja riipiä pahvilaatikko paketin sisältä pois, jotta sinulle jää vain langasta tehty laatikko käsiisi.
8. Nyt voit laittaa luukkuun led-valot, mikäli haluat. Mielestäni lahjapaketti on kaunis ilmankin, Asettele lamppu niin, että on helppo laittaa virrat päälle ja pois.
9. Voit sulkea luukun langanpätkän avulla, tai rautalangalla
10. Sido vielä laatikon ympärille kaunis silkkinauharusetti!


KIRJOISTA TUUNATTUA

Kirjat meinaavat olla nykyään ongelmajätettä, koska paljon on tehty sellaisia kirjoja jotka eivät päädy klassikoksi, vaan pölyttämään kotia. Varsinkin kun Kon Mari -asenne on muotia, kirjoja lahjoitetaan vähän väliä siellä sun täällä. Myös kirjastoissa on yleensä myytävänä poistettavia kirjoja. Niistä voi tehdä vaikka mitä. Itse olen etsinyt niistä kauniita kuvia, joita voi käyttää korteissa. Sivujen hyötykäytössä vain luovuus on rajana. Koska en ole kovin kätevä käsistäni, tein itse niistä vain joulukortteja, eli leikkasin lumihiutaleiksi ja länttäsin pahville.

Tässä vielä kirjataideteos Iisalmen Koljonvirralta. Se ei ole minun tekemäni, enkä tiedä kenen tekemä se on, mutta tässäpä yksi esimerkki siitä että kirjoista voi kyllä tehdä melkein mitä vain.

Lopuksi vielä pikaniksi siihen, mitä kotoa löytyvistä tavaroista voi kehitellä, mikäli tarvitsee pian jotain mielenkiintoista tekemistä vaikkapa lapsille

PAHVINUKKETEATTERI

- Kertakäyttömukit eivät ehkä ole kovin ekologisia, mutta toisaalta ne eivät mene tässä käytössä mihinkään, ja niistä voi tämän jälkeen juoda tai tehdä uudet hahmot.

- Lasten kanssa voitte yhdessä miettiä minkälaisia hahmoja teette. Voi tehdä niin, että aikuinen piirtää ja lapsi värittää, tai mikä parhaalta tuntuu
- Saduttamista kannattaa hyödyntää tässä, eli vaikkapa ensin saduttaa lasta, sen jälkeen tekee ne hahmot keitä sadussa esiintyy, ja sitten sen sadun voi näytellä yhdessä lasten kanssa


LAUTAPELI

Jos tylsyys meinaa iskeä, voi aina tehdä lautapelin. Pelinappuloina voi käyttää mitä ikinä keksii, ja usein näissä projekteissa taitaa olla mukavinta itse pelin tekeminen. Lasten kanssa voi yhdessä keksiä hauskoja tehtäviä kortteihin.

Hyvinvointia ja terveyttä kulttuurista

Erilaisia taidetta ja hyvinvointia yhdistäviä projekteja.
Minun unelmani on olla hyvinvointitaiteilija. Tiedän, että joudun tekemään vielä paljon töitä, jotta sillä(kään) työllä itseni elätän, mutta olen valmis siihen. Nimittäin vaikka pidän perinteisen teatterin ohjaamisesta, olen erityisen kiinnostunut teatterin hyvinvointivaikutuksista. Jonkun verran olen päässyt tekemään yhteistyötä esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien, senioreiden ja kehitysvammaisten kanssa. Monella ne toiveet on ihan perus ilmaisutaidossa ja sekin on hyvä. Sekin vapauttaa ja antaa energiaa. Taidelähtöisillä menetelmillä voi kuitenkin tehdä niin paljon enemmänkin, draama mukaan lukien. Liikuttavin kokemus oli, kun haasteellisesti puhuva lapsi (en edes itse tiennyt että hänellä on puheessa haasteita) osallistui tunnilleni, ja sen jälkeen päiväkodin ohjaaja tuli itkien kiittämään siitä, että kuuli tämän pojan tunnissa puhuvan enemmän kuin yleensä viikossa. Näin draamalla voidaan tukea vaikkapa kielellistä kehitystä.

Suurin osa sanoo minulle, että ei kaikista ole taidetta tekemään. Eikä tarvitsekaan olla, mutta jokaisen kohderyhmän kanssa voi kuitenkin kokeilla erilaisia menetelmiä. Joku kysyy huolissaan aionko jättää teatterin? Tai toiset mainitsevat että etkös sinä nyt kuitenkin siihen sosiaalialaan panosta, ja jätä sen teatterin harrastukseksi. Aion tehdä molempia, joko yhdessä tai erikseen, mutta kummastakaan en luovu. Draama on Suomessa vielä lapsen kengissä, mutta tässä on mm. tanssi- ja kuvataiteen menetelmiä, joita on paljon käytetty. Draaman mahdollisuudet ansaitsevat minulta oman postauksensa, koska se on minulle rakkain. Toivon, että tutustutte näihin linkkeihin.

Yhdessä koettua -kiertue
Esimerkiksi lastensuojelutyön suhteen ajankoihtainen hanke on Yhdessä Koettua -hanke, jonka yhtenä osa-alueena on taidelähtöinen työskentely lastensuojen piiriin kuuluvien lasten ja nuorten kanssa. Lisätietoa tästä osoitteessa www.yhdessakoettua.fi

Mielenmaisemani maalaten – Jyväskylä
Etsitkö muutosta tai uusia näkökulmia arkeen? Tässä pajassa opetellaan ohjattujen tehtävien avulla työstämään omia mielikuvia voimavaraksi tähän päivään ja tulevaan – sanallistamista unohtamatta. Lisätietoja:
https://www.lyyti.fi/reg/mielenmaisemanimaalaten3_2017

Jyväskylässä alkaa myös hanke, jossa selvitetään tanssi-liiketerapian (TLT) vaikuttavuutta masennuksesta kärsivien työikäisten kuntoutuksessa eri puolilla Suomea:
https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2017/02/tiedote-2017-02-23-10-56-38-259523#.WK_Qp8718MB.facebook
Taidelähtöisiä keinoja suositellaan myös traumaattisten tapahtumien kohtaamiseen, esimerkiksi sukupolvelta toiseen siirtyvien taakkojen suhteen:

https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/kannatko-mummosi-taakkaa-historian-tutkiminen-vapauttaa

Omalla tavallani äiti -kirjoittajaryhmä, Tampere
Kyseessä on kirjoittajaryhmä äideille, luvassa antoisia kirjoitusharjoituksia ja virkistäviä keskusteluja mukavalla porukalla.
Myrskyn sata vuotta nuoruutta-projekti
Sata vuotta nuoruutta yhdistää nuoret ja seniorit tanssimaan yhdessä. http://www.nuori.fi/projektit/sata-vuotta-nuoruutta-silta/

Tässä vielä ihanaa videota Happy End. Onnellinen Loppu -tanssiprojektista, joka toteutetaan käpyrinteen vanhainkodissa. Kyseessä on Pohjoismainen hanke, joka toteutetaan jokaisessa pohjoismaassa. Siinä tutkitaan liikettä ja dialogia vanhusten kanssa, ja synnytetään yhteinen tanssiesitys jossa ilmaistaan kokemuksia elämästä vanhenevassa kehossa. Nämä kehot kantavat elämänmittaisia muistoja. Näistä tulee yhteinen tanssioiden ja vanhusten esitys, jota ihmiset pääsevät katsomaan. Tämän jälkeen on mahdollisuus kahvitteluun ja rupatteluun asukkaiden kanssa.
https://www.facebook.com/kapyrinne/videos/vb.445070835563564/1341803192556986/?type=2&theater
HYVINVOINTIA JA TAIDETTA KOSKEVIA BLOGEJA
Löysinpä myös listan blogeista jotka koskevat taidehyvinvointia! Siitä en kerrokaan sen enempää, vaan lähden lukemaan itse. Jospa saisi itsellekiin opinnäytetyöksi jonkun mukavan taidepainotteisen projektin!
Katsokaa itse lisää:

http://taikusydan.turkuamk.fi/blogeja/

KUVATAIDE + SANATAIDE : Erilaisten teemojen käsittely

Kädentaidot: Ekspressiivinen minäkuva

Tutustumisharjoitteita: draama

Tutustumisharjoitteita: Draama

Tässä esittelen muutaman aika perustutustumisharjoitteen, jota voi pitää ennen draamaa (tai muutakin toimintatuokiota. Perusharjoitteita voi tehdä saman ryhmän kanssa useastikin, kunhan aina keksii niihin hieman jotain toista näkökulmaa. Monesti ihmisillä voi olla draaman suhteen suorituspaineita (ainakin alkukertoina), joten tuttujen harjoitteiden toistaminen luo turvallisuutta. Toisaalta kun niihin laittaa aina lisähaastetta niihin ei menetä myöskään mielenkiintoaan.

Näiden harjoitusten tarkoituksena on nimien oppiminen ja pienimuotoinen jään rikkominen. Nimien opettelu on muuten asia, jota ei pitäisi lähteä laiminlyömään. Nimi on meille monelle henkilökohtainen asia, ja usealla se on ollut mukana lähes syntymästä saakka. Nimi määrittelee myös identiteettiämme, ja olemme siinä yllättävän kiinni. Psykologit ovat jo kauan muodostaneet määritelmän "Coctail-ilmiö", joka tarkoittaa sitä että kun kuulemme puheensorinaa, emme välttämättä kuule sieltä sanoja, mutta jos puheensorinan seasta kuuluu oma nimemme, kuulemme sen varmasti. Nimet ovat siksi tärkeitä.

Se, että ihminen saa sanoa oman nimensä on myöskin aika helppoa, olemme sitäkin opetelleet varhaislapsuudesta lähtien. Siksi se on sopiva tapa aloittaa yhteiset ryhmäprosessit. Se, että ohjaaja tuntee ohjattavat nimeltä, helpottaa mielestäni dialogista kohtaamista ja luo turvallisuuden tunnetta. En koskaan laiminlyö nimiharjoitteita, ja olen saanut ryhmiltäni paljon kiitosta siinä, että muistan kaikkien nimet.

Nimi, liike ja ääni 
Tavoitteet:
- tutustuminen
- jään rikkominen
- vuorovaikutus
Tämä harjoitus on monelle tuttu, mutta kerron sen silti, ja miten olen sitä omissa työpajoissani muokannut.

Seisotaan ringissä ja jokainen sanoo vuorollaan oman nimensä liittäen siihen jonkinlaisen liikkeen: hypyn, käsien heilutuksen tmv. "Minä olen Kati (+kyykky)". Koko ryhmä sanoo sitten "Hei Kati +kyykkää". Jokainen tekee vuorollaan. Lopuksi käydään koko rinki ensimmäisestä tekijästä asti läpi toistaen jokaisen uuden nimen ja liikkeen jälkeen myös kaikki edelliset nimet ja liikkeet.

Vaihtoehtona nimi ja adjektiivi, joka alkaa samalla kirjaimella kuin etunimi, nimi ja eläin jne. Nimien opettelu on aivan äärimmäisen helppoa tämän harjoitteen avulla.

Kun panosta halutaan lisätä, voidaan liikkeen lisäksi tuottaa myöskin ääntä.
Henkilökohtaisempaa harjoitteista tulee, kun laittaa niihin vaikkapa nimen ja luonteenpiirteen, ja tämän lisäksi liikkeen ja äänen.
"Olen Kati Kiljukaula (kyykky + kiljahdus)"

Erittäin mukavaksi olen kokenut tästä harjoitteesta versioimani harjoitteen:

Minulla on ollut tänään melkoinen päivä! -harjoite + haaste
Tavoitteet:
- tutustuminen

- nimien oppiminen
- jään rikkominen
- tunneilmaisu

Tämä harjoite on mukava, varsinkin jos ryhmä on vähän tuttu. Draamassa olisi erittäin tärkeää osata päästää irti muusta elämästä ja sen päivän tapahtumista. Siksi tämä harjoitus paitsi tutustuttaa meitä toisiimme, sen avulla voidaan hieman käsitellä kunkin päivän fiiliksiä. Samalla siinä myös hieman harjoitetaan (tunne)ilmaisutaitoa: miten ilmaista liikkeellä ja äänellä omaa fiilistä? Samallahan tämä myös hieman lähentää ryhmää, kun opimme jakamaan asioita toisillemme.

Toimintaperiaate on sinänsä sama, kuin ylempänä esittelemässäni tutustumisharjoitteessa. Nyt on kuitenkin tarkoitus keksiä oman päivän tekemisiä ja tunnelmia kuvaava liike ja ääni. Esimerkiksi jos on ärsyttänyt koko päivän vaikkapa metelöivät opiskelijakolleegat, voisi ilmaista itseään laittamalla kädet korville ja sanomalla ARGH.

"Minä olen Kati, ja minulla on ollut tänään tällainen päivä + kädet korville + AARGH"

Siihen muu ryhmä tervehtii "Hei Kati, jolla on ollut tänään tällainen päivä + kädet korville + AARGH!!"

Haaste: Kun ensin ollaan menty yksi kierros läpi, voidaan tehdä toinen kierros (jossa ei välttämättä tarvitse ns. yksilövuoroja, vaan käydään jokaisen liikkeet läpi yhdessä). Tällöin liikkeet ja äänet liioitellaan aivan äärimmilleen, isot liikkeet, isot äänet, jne... niin paljon kun lähtee!!! Tämän jälkeen on vielä vastavuoroksi hyvä tehdä aivan minimaalinen kierros, jossa kaikki tehdään mahdollisimman pienesti. Näin huonokin päivä saadaan kutistettua, ja tadaa: murheet ovat poissa! Tai ainakin kadonneet draamasession ajaksi!

HUOM! Kenenkään ei tarvitse selittää tunteitaan eikä tässä ole tarkoitus arvailla että mikähän tuolla on! Hyvä on harjoituksen jälkeen pitää kuitenkin lyhyt purku, kysyä vaikkapa miltä tuntui tehdä harjoitus ja kysyä haluaako joku kertoa enemmän päivästään! 

Kunnon työpajoissa on aina aikaa juttelulle. Emme myöskään voi tietää koskaan minkälaisia tunteita harjoitukset ihmisissä liikuttavat, joten on erittäin tärkeää antaa tilaisuus kertoa tunnelmistaan. Ei tongita, mutta annetaan mahdollisuus puhua. Monesti käy niin, että ryhmä alkaa ikäänkuin elämään omassa kuplassaan, koska harjoitteissa tuetaan ja kannustetaan toisia, ja jaetaan sellaisia asioita mitä ei normaalisti jaeta, uskalletaan heittäytyä sinne omille epävarmoillekin alueille. Tämä osittain varmaan altistaa siihen, että toiset ihmiset saattavat herkästi kertoa hyvinkin henkilökohtaisia asioita elämästään. Näitä herkkiä hetkiä ei sovi pilata kiireellä!

NIMIJUTTU-HIPPA
Tämä harjoite sopii hyvin jonkun tutustumispelin jälkeen. Esimerkiski jos on pitänyt esitellä itsensä eläimenä, joka alkaa samalla kirjaimella kuin itse. Vaikkapa "Kati Koala".
Siinä ollaan yhdessä opeteltu nimiä ja eläimiä, ja seuraavaksi pitääkin jo lähteä liikenteeseen.

Harjoituksessa on yksi hippa, joka jahtaa muita ihmisiä.
Mikäli hippa saa jonkun toisen kiinni, kiinniotetusta henkilöstä tulee hippa.
Mikäli kiinniotettava kerkeää kuitenkin huutaa jonkun toisen nimen SEKÄ nimeen yhdistetyn asian (tässä tapauksessa eläimen), hippavuoro siirtyykin sille kenen nimi huudetaan.

Esimerkki:
Kati Koala, Enna Etana, Janne Joutsen ja Susanna Supikoira ovat tutustuneet toisiinsa mukavassa nimi-eläin pelissä. Nyt he pelaavat hippaa!
Kati Koala on hippa. Hän juoksee ja koettaa ottaa muita kiinni. Hän saartaa Enna Etanan nurkkaan, mutta Enna Etana ehtiikin huutaa Susanna Supikoira! Tämä tarkoittaa sitä että Susanna Supikoirasta tulee hippa. Susanna Supikoira lähestyy Janne Joutsenta, joka huutaa Enna Elefantti. Nimi meni kuitenkin väärin, ja Susanna ehti läppäistä häntä, joten Janne Joutsenesta tuli hippa.

Vaikeasti selitetty harjoitus, mutta käytännössä mukava. Pieni käytännönvinkki vielä: Kun hippa vaihtuu olisi uuden hipan hyvä huutaa aina "Minä olen hippa". Kyseessä on niin nopeatempoinen harjoitus, että äkkiä ollaan sekaisin siinä kuka on hippa. Mikäli ryhmästä nämä huudot ei irtoa, voi ohjaaja toimia kaiuttajana ja ikäänkuin urheiluselostajana kertoa kuka hippa milloinkin on.

Hipat ovat muutenkin hyviä harjoitteita draamaan. Ensinnäkin ne ovat turvallisia, koska jokainen on joskus kokeillut hippaa. Toisaalta ne ovat yksinkertaisia, niissä juostaan ja koitetaan selviytyä, joten ihminen herkästi unohtaa liian ajattelemisen -mikä olisi draamassa erityisen tärkeää heittäytymisen kannalta. Kaikenlisäksi variaatioita niistä löytyy monia monia, ja niitä on myös mukava kehitellä itse lisää.

Kati Koala kiittää ja kuittaa!

Tutustumisharjoitteita: Kädentaidot

Tervehdys blogista!


Nyt täytyy sanoa, että meinaa kiirettä pukata. Ensi-iltaan enää muutama yö ja aloitin radiollakin työt, kaikki vähän yks kaks yllättäen. Alunperin piti tehdä videopostaus tästä aiheesta, mutta kiire vei voiton ja tehdään nyt tällainen kirjallinen tuotos.

Ajattelin myöhemmin kirjoittaa osion, jossa kerron toiminnallisen työpajan eri vaiheista. Samalla tavalla laitan eri kategorioihin täällä harjoitukset joita kerron: tavoitteen ja taiteenalan mukaan. Tänään vuorossa kädentaidot ja tutustuminen. Esittelen kaksi erilaista kättentaitoja käyttävää tutustumismuotoa, joista toinen on paritehtävä ja toinen tehtävä on paitsi yksilö-, myös ryhmätehtävä.

1. ELÄMÄN VÄRIT - pariharjoite

Erja Esimerkki valmiina tutustumisleikkiin!

Tämä tutustumisharjoite sopii käytettäväksi sitten, kun "jää" on jo rikottu.

Tarvikkeet:
- iso paperirulla
- tussi
- vesivärit, vahaliidut
- jumppamatot

Tavoitteet:
- Tutustuminen
- Dialoginen kohtaaminen
- Kuunteleminen, kuulluksi tuleminen, läsnäolo

OHJEET:
1. Pareista toinen on A ja toinen B
2. Henkilö A menee makaamaan maahan levitetyn paperin päälle haluamaansa asentoon
3, Henkilö B piirtää henkilön A:n ääriviivat. Henkilö A nousee pois paperilta ja menee makaamaan patjalle.
4. Henkilö B ottaa siveltimen ja asettuu paperin viereen hiljaa. A:n tehtävänä on lähteä kertomaan itsestään asioita. Tähän voidaan antaa aiheita ohjaajan puolesta aina tietyin väliajoin. Aiheita voi olla mm. lapsuus, miksi on lähtenyt mukaan ryhmään, unelmat, jne. Saa olla välillä myös hiljaa.
5. Henkilö B alkaa värittämään Henkilön A: ääriviivapiirustusta kuulemansa tarinan mukaan. Maalaustyyli on vapaa, hän voi piirtää konkreettisia asioita tai värejä. Tärkeää on kuulla myös hiljaisuutta, ja antaa yhteisen energian vaikuttaa työhön.
6. Työn ollessa valmis (tähän voidaan jo alussa antaa joku aika, vaikkapa 15 minuuttia) A & B kiittävät toisiaan ja vaihtavat vuoroja. Sama toistetaan alussa
7. Lopuksi pari voi keskustella keskenään: Miltä tuntui kertoa itsestään? Oliko tarinoissa jotain yhtäläisyyttä? Taiteilija voi myös kertoa taideteoksestaan niin halutessaan.
8. Halutessaan töistä voi tehdä näyttelyn, jotta muut pääsevät tutustumaan toisiin taideteosten kautta.

Erja-Esimerkistä maalasi Paavo Painttaaja tällaisen työn

Lisähuomautus:
Kiitos ei ole kirosana! Joku ohjaaja opetti meille kerran, että on kohteliasta aina harjoituksen jälkeen katsoa paria silmiin ja kiittää. Tapa on jäänyt minulle, mutta huomaan ettei kaikki sitä harjoita. Toivoisin kuitenkin ihmisten miettivän tätä asiaa ja ehkä käyttävän sitä omissa harjoitteisaankin joskus. KIITOS on sana johon sisältyy paljon. Kiitos että kuuntelit, kiitos että tulin kuulluksi, kiitos että jaoimme tämän yhteisen hetken. Mielestäni se myös ikäänkuin sinetöi tehtävän. Tehtävä oli äsken todellisuutta, mutta nyt se on jo ohi.

2. EKO-EGO yksilö- ja ryhmäharjoite

Valitettavasti en nyt ehtinyt luontoon tekemään tätä Erja Esimerkin ekotaideteosta

Tarvikkeet:
Tila, josta löytyy hyvin luonnonmateriaaleja

Tavoitteet:
Aktivointi
Tutustuminen
Ryhmäytyminen

1. Ensin ohjeistetaan yksilötehtävä. Sovitaan rajattu tila ja aika, jonka rajoissa on toimittava. Esimerkiksi 15 minuuttia. Tehtävänä on etsiä luonnonmateriaaleja, ja tehdä niistä omakuva. Tärkeää on korostaa, että tehtävä tulee suorittaa luontoa kunnioittaen, eli elämää ei tuhota vaan käytetään vain esimerkiksi sellaisia oksia, karrnaa ja lehtiä jotka ovat tippuneet, sekä meidän ihmisten luontoon jättämää materiaalia. Tehtävä tehdään yksin. Teoksen on oltava sellainen, että sen pystyy kuljettamaan mukanaan.

2. Kun jokainen on löytänyt omat tarvikkeensa ja suunnitellut tekemänsä taideteoksen sekä tullut kokoontumispaikalle, työt asetetaan valitulle alueelle. Valittu alue voi olla esimerkiksi hiekkaan piiretty ympyrä, jossa on neljä "napaa". Vastakkain ovat esimerkiksi JÄRKI-TUNTEET sekä AJATTELIJA-TOIMIJA. Näitä teemasanoja voidaan miettiä ryhmän mukaan. Jokaisen on nyt sijoitettava työnsä siihen kohtaan ympyrää, mihin kokee asettuvansa. Jos on esimerkiksi enemmän tunnepuolen ihminen, sijoittaa työnsä lähemmäksi TUNNE-napaa kuin JÄRKI-napaa. Sitten on vielä valittava laittaako lähemmäksi AJATTELIJAA vai TOIMIJAA. Voi laittaa äärilaidoille tai keskialueelle, aivan miltä tuntuu. Tätä hankalasti selitettävää asiaa havainnollistaa seuraava kuva:

Taideteos 1: "Olen tunne ihminen, tykkään toiminnasta mutta  toisinaan jään ajatuksiini liikaa"
Taideteos 2: "Olen ajattelija. Kaikki tapahtuu ajatuksen tasolla, tunteet ja järki! En saa mitään  konkreettista aikaiseksi"
Taideteos 3: En oikein osaa sanoa mihin ryhmään kuulun. Minussa on vähän kaikkea, ehkä olen enemmän ajattelija"
Taideteos 4: Tunteilu ei kuulu elämääni. Pyrin tekemään ratkaisut järjellä, ja pohdin asioita paljon.
Taideteos 5: Teen järjen perusteella ratkaisut, ja toimin niiden mukaan. Toisinaan annan tilaa myös tunteille"

3. Vuorotellen voidaan käydä kunkin työ läpi, jokainen näyttää omansa ja voi kertoa itsestään mitä haluaa. Voidaan myös analysoida ryhmän rakennetta: Minkälainen ryhmä olemme?

Siinäpä kaikki tällä kertaa! Ehkä voisin heittää taas kysymyksen: Moni kertoo vihaavansa tutustumisleikkejä. Millä tavalla itse tykkäät tutustua?

"Take your broken heart, make it into art"

"Take your broken heart, make it into art" on lausahdus, jonka voisin vapaasti suomentaa "Hoida särkynyttä sydäntäsi ja vuodata se taiteeksi", tai tuolla tavalla lauseen ainakin tulkitsen. Lauseen alkuperä ei ole omaani, vaan Carrie Fisherin, jota Meryl Streep lainasi Golden Globe-puheessaan.
Kuinka ollakaan, meillä oli tuolloin juuri alkamassa soveltavien menetelmien kurssi koulussa, jossa nimenomaan painotetaan eri taiteenlajeihin: draamaan, tanssiin, kädentaitoihin ja musiikkiin. Halusin nostaa tämän lauseen blogiini, sillä mielestäni se on erinomaisesti sanottu.

Kurssin yksi tehtävä on siis tehdä blogi, johon kootaan aineistoa osallistavista menetelmistä ja niiden käytöstä tulevaisuuden työtehtäviä ja oman osaamisen todentamista varten. Tavoitteena on, että tästä blogista on hyötyä myös opintojen jälkeen työelämässä.

Koen tämän blogin erittäin tärkeäksi minun ammatillista suuntautumistani ajatellen, sillä minun tavoitteenani on valmistautua hyvinvointitaiteilijaksi. Olen aikaisemmalta koulutukseltani teatteri-ilmaisun ohjaaja, eli olen kouluttautunut käyttämään draamaa kasvatuksellisena, yhteisöllisenä ja terapeuttisena menetelmänä. Valmistuin vuonna 2010, ja jo tuolloin minulla siinti haave opiskella sosionomiksi, jotta olisin mahdollisimman ammattitaitoinen sekä teatteri- että sosiaalityön puolella.

Taide hyvinvoinninmenetelmänä hakee vielä sijaansa Suomessa, joten koen että tämän blogin kautta pystyn myös puhumaan taidetyökalujen puolesta ja näin edustamaan myös omaa ammattiosaamistani. Tämän vuoksi tulen varmasti pohtimaan blogissa erilaisia artikkeleja aiheesta, esittelemään hyviä kirjoja aiheeseen liittyen sekä tietenkin jakamaan joitakin esimerkkejä tämänkaltaisesta työskentelystä ja pitämään puheenvuoroja taiteen ja hyvinvoinnin puolesta.

Monella on paljon ennakkoluuloja taidetyöskentelyä kohtaan, ja mielestäni se johtuu siitä ettei ihmisellä välttämättä ole kokemusta ja käsitystä siitä, mihin niillä tähdätään. Esimerkiksi teatteritaide, vain puolet ryhmistä joiden kanssa teen töitä ovat teatterimotivoituneita ja haluavat oppia näyttelijäntyötä -sen sijaan teatteria, eli draamaa käytän hyvinkin usein työkaluna esimerkiksi lasten kanssa, syrjäytyneiden ja työttömien kanssa, sekä kehitysvammaisten kanssa. Eikä tavoitteena suinkaan ole Hollywood, vaan mikä? Siitä kirjoitan tähän blogiin myöhemmin.

Toivoisin että blogini olisi keskusteleva, joten taidan pläjäyttää jokaiseen postaukseen vielä kysymyksenkin. Tässä tulee ensimmäinen: Minkälaisia ajatuksia taide hyvinvoinninmenetelmänä herättää sinussa?

Blogin piristykseksi myös hieman kuvamateriaalia. Tässä ensimmäinen teatterityöni näyttelijänä, Iisalmen Teatterin Pekka Töpöhäntä.