"Take your broken heart, make it into art"

"Take your broken heart, make it into art" on lausahdus, jonka voisin vapaasti suomentaa "Hoida särkynyttä sydäntäsi ja vuodata se taiteeksi", tai tuolla tavalla lauseen ainakin tulkitsen. Lauseen alkuperä ei ole omaani, vaan Carrie Fisherin, jota Meryl Streep lainasi Golden Globe-puheessaan.
Kuinka ollakaan, meillä oli tuolloin juuri alkamassa soveltavien menetelmien kurssi koulussa, jossa nimenomaan painotetaan eri taiteenlajeihin: draamaan, tanssiin, kädentaitoihin ja musiikkiin. Halusin nostaa tämän lauseen blogiini, sillä mielestäni se on erinomaisesti sanottu.

Kurssin yksi tehtävä on siis tehdä blogi, johon kootaan aineistoa osallistavista menetelmistä ja niiden käytöstä tulevaisuuden työtehtäviä ja oman osaamisen todentamista varten. Tavoitteena on, että tästä blogista on hyötyä myös opintojen jälkeen työelämässä.

Koen tämän blogin erittäin tärkeäksi minun ammatillista suuntautumistani ajatellen, sillä minun tavoitteenani on valmistautua hyvinvointitaiteilijaksi. Olen aikaisemmalta koulutukseltani teatteri-ilmaisun ohjaaja, eli olen kouluttautunut käyttämään draamaa kasvatuksellisena, yhteisöllisenä ja terapeuttisena menetelmänä. Valmistuin vuonna 2010, ja jo tuolloin minulla siinti haave opiskella sosionomiksi, jotta olisin mahdollisimman ammattitaitoinen sekä teatteri- että sosiaalityön puolella.

Taide hyvinvoinninmenetelmänä hakee vielä sijaansa Suomessa, joten koen että tämän blogin kautta pystyn myös puhumaan taidetyökalujen puolesta ja näin edustamaan myös omaa ammattiosaamistani. Tämän vuoksi tulen varmasti pohtimaan blogissa erilaisia artikkeleja aiheesta, esittelemään hyviä kirjoja aiheeseen liittyen sekä tietenkin jakamaan joitakin esimerkkejä tämänkaltaisesta työskentelystä ja pitämään puheenvuoroja taiteen ja hyvinvoinnin puolesta.

Monella on paljon ennakkoluuloja taidetyöskentelyä kohtaan, ja mielestäni se johtuu siitä ettei ihmisellä välttämättä ole kokemusta ja käsitystä siitä, mihin niillä tähdätään. Esimerkiksi teatteritaide, vain puolet ryhmistä joiden kanssa teen töitä ovat teatterimotivoituneita ja haluavat oppia näyttelijäntyötä -sen sijaan teatteria, eli draamaa käytän hyvinkin usein työkaluna esimerkiksi lasten kanssa, syrjäytyneiden ja työttömien kanssa, sekä kehitysvammaisten kanssa. Eikä tavoitteena suinkaan ole Hollywood, vaan mikä? Siitä kirjoitan tähän blogiin myöhemmin.

Toivoisin että blogini olisi keskusteleva, joten taidan pläjäyttää jokaiseen postaukseen vielä kysymyksenkin. Tässä tulee ensimmäinen: Minkälaisia ajatuksia taide hyvinvoinninmenetelmänä herättää sinussa?

Blogin piristykseksi myös hieman kuvamateriaalia. Tässä ensimmäinen teatterityöni näyttelijänä, Iisalmen Teatterin Pekka Töpöhäntä.