sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Tutustumisharjoitteita: Kädentaidot

Tervehdys blogista!


Nyt täytyy sanoa, että meinaa kiirettä pukata. Ensi-iltaan enää muutama yö ja aloitin radiollakin työt, kaikki vähän yks kaks yllättäen. Alunperin piti tehdä videopostaus tästä aiheesta, mutta kiire vei voiton ja tehdään nyt tällainen kirjallinen tuotos.

Ajattelin myöhemmin kirjoittaa osion, jossa kerron toiminnallisen työpajan eri vaiheista. Samalla tavalla laitan eri kategorioihin täällä harjoitukset joita kerron: tavoitteen ja taiteenalan mukaan. Tänään vuorossa kädentaidot ja tutustuminen. Esittelen kaksi erilaista kättentaitoja käyttävää tutustumismuotoa, joista toinen on paritehtävä ja toinen tehtävä on paitsi yksilö-, myös ryhmätehtävä.

1. ELÄMÄN VÄRIT - pariharjoite
Erja Esimerkki valmiina tutustumisleikkiin!


Tämä tutustumisharjoite sopii käytettäväksi sitten, kun "jää" on jo rikottu.


Tarvikkeet:
- iso paperirulla
- tussi
- vesivärit, vahaliidut
- jumppamatot

Tavoitteet:
- Tutustuminen
- Dialoginen kohtaaminen
- Kuunteleminen, kuulluksi tuleminen, läsnäolo

OHJEET:
1. Pareista toinen on A ja toinen B
2. Henkilö A menee makaamaan maahan levitetyn paperin päälle haluamaansa asentoon
3, Henkilö B piirtää henkilön A:n ääriviivat. Henkilö A nousee pois paperilta ja menee makaamaan patjalle.
4. Henkilö B ottaa siveltimen ja asettuu paperin viereen hiljaa. A:n tehtävänä on lähteä kertomaan itsestään asioita. Tähän voidaan antaa aiheita ohjaajan puolesta aina tietyin väliajoin. Aiheita voi olla mm. lapsuus, miksi on lähtenyt mukaan ryhmään, unelmat, jne. Saa olla välillä myös hiljaa.
5. Henkilö B alkaa värittämään Henkilön A: ääriviivapiirustusta kuulemansa tarinan mukaan. Maalaustyyli on vapaa, hän voi piirtää konkreettisia asioita tai värejä. Tärkeää on kuulla myös hiljaisuutta, ja antaa yhteisen energian vaikuttaa työhön.
6. Työn ollessa valmis (tähän voidaan jo alussa antaa joku aika, vaikkapa 15 minuuttia) A & B kiittävät toisiaan ja vaihtavat vuoroja. Sama toistetaan alussa
7. Lopuksi pari voi keskustella keskenään: Miltä tuntui kertoa itsestään? Oliko tarinoissa jotain yhtäläisyyttä? Taiteilija voi myös kertoa taideteoksestaan niin halutessaan.
8. Halutessaan töistä voi tehdä näyttelyn, jotta muut pääsevät tutustumaan toisiin taideteosten kautta.
Erja-Esimerkistä maalasi Paavo Painttaaja tällaisen työn



Lisähuomautus:
Kiitos ei ole kirosana! Joku ohjaaja opetti meille kerran, että on kohteliasta aina harjoituksen jälkeen katsoa paria silmiin ja kiittää. Tapa on jäänyt minulle, mutta huomaan ettei kaikki sitä harjoita. Toivoisin kuitenkin ihmisten miettivän tätä asiaa ja ehkä käyttävän sitä omissa harjoitteisaankin joskus. KIITOS on sana johon sisältyy paljon. Kiitos että kuuntelit, kiitos että tulin kuulluksi, kiitos että jaoimme tämän yhteisen hetken. Mielestäni se myös ikäänkuin sinetöi tehtävän. Tehtävä oli äsken todellisuutta, mutta nyt se on jo ohi.

2. EKO-EGO yksilö- ja ryhmäharjoite

Valitettavasti en nyt ehtinyt luontoon tekemään tätä Erja Esimerkin ekotaideteosta


Tarvikkeet:
Tila, josta löytyy hyvin luonnonmateriaaleja

Tavoitteet:
Aktivointi
Tutustuminen
Ryhmäytyminen

1. Ensin ohjeistetaan yksilötehtävä. Sovitaan rajattu tila ja aika, jonka rajoissa on toimittava. Esimerkiksi 15 minuuttia. Tehtävänä on etsiä luonnonmateriaaleja, ja tehdä niistä omakuva. Tärkeää on korostaa, että tehtävä tulee suorittaa luontoa kunnioittaen, eli elämää ei tuhota vaan käytetään vain esimerkiksi sellaisia oksia, karrnaa ja lehtiä jotka ovat tippuneet, sekä meidän ihmisten luontoon jättämää materiaalia. Tehtävä tehdään yksin. Teoksen on oltava sellainen, että sen pystyy kuljettamaan mukanaan.

2. Kun jokainen on löytänyt omat tarvikkeensa ja suunnitellut tekemänsä taideteoksen sekä tullut kokoontumispaikalle, työt asetetaan valitulle alueelle. Valittu alue voi olla esimerkiksi hiekkaan piiretty ympyrä, jossa on neljä "napaa". Vastakkain ovat esimerkiksi JÄRKI-TUNTEET sekä AJATTELIJA-TOIMIJA. Näitä teemasanoja voidaan miettiä ryhmän mukaan. Jokaisen on nyt sijoitettava työnsä siihen kohtaan ympyrää, mihin kokee asettuvansa. Jos on esimerkiksi enemmän tunnepuolen ihminen, sijoittaa työnsä lähemmäksi TUNNE-napaa kuin JÄRKI-napaa. Sitten on vielä valittava laittaako lähemmäksi AJATTELIJAA vai TOIMIJAA. Voi laittaa äärilaidoille tai keskialueelle, aivan miltä tuntuu. Tätä hankalasti selitettävää asiaa havainnollistaa seuraava kuva:

Taideteos 1: "Olen tunne ihminen, tykkään toiminnasta mutta  toisinaan jään ajatuksiini liikaa"
Taideteos 2: "Olen ajattelija. Kaikki tapahtuu ajatuksen tasolla, tunteet ja järki! En saa mitään  konkreettista aikaiseksi"
Taideteos 3: En oikein osaa sanoa mihin ryhmään kuulun. Minussa on vähän kaikkea, ehkä olen enemmän ajattelija"
Taideteos 4: Tunteilu ei kuulu elämääni. Pyrin tekemään ratkaisut järjellä, ja pohdin asioita paljon.
Taideteos 5: Teen järjen perusteella ratkaisut, ja toimin niiden mukaan. Toisinaan annan tilaa myös tunteille"

3. Vuorotellen voidaan käydä kunkin työ läpi, jokainen näyttää omansa ja voi kertoa itsestään mitä haluaa. Voidaan myös analysoida ryhmän rakennetta: Minkälainen ryhmä olemme?

Siinäpä kaikki tällä kertaa! Ehkä voisin heittää taas kysymyksen: Moni kertoo vihaavansa tutustumisleikkejä. Millä tavalla itse tykkäät tutustua?

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

"Take your broken heart, make it into art"


"Take your broken heart, make it into art" on lausahdus, jonka voisin vapaasti suomentaa "Hoida särkynyttä sydäntäsi ja vuodata se taiteeksi", tai tuolla tavalla lauseen ainakin tulkitsen. Lauseen alkuperä ei ole omaani, vaan Carrie Fisherin, jota Meryl Streep lainasi Golden Globe-puheessaan.
Kuinka ollakaan, meillä oli tuolloin juuri alkamassa soveltavien menetelmien kurssi koulussa, jossa nimenomaan painotetaan eri taiteenlajeihin: draamaan, tanssiin, kädentaitoihin ja musiikkiin. Halusin nostaa tämän lauseen blogiini, sillä mielestäni se on erinomaisesti sanottu.

Kurssin yksi tehtävä on siis tehdä blogi, johon kootaan aineistoa osallistavista menetelmistä ja niiden käytöstä tulevaisuuden työtehtäviä ja oman osaamisen todentamista varten. Tavoitteena on, että tästä blogista on hyötyä myös opintojen jälkeen työelämässä.

Koen tämän blogin erittäin tärkeäksi minun ammatillista suuntautumistani ajatellen, sillä minun tavoitteenani on valmistautua hyvinvointitaiteilijaksi. Olen aikaisemmalta koulutukseltani teatteri-ilmaisun ohjaaja, eli olen kouluttautunut käyttämään draamaa kasvatuksellisena, yhteisöllisenä ja terapeuttisena menetelmänä. Valmistuin vuonna 2010, ja jo tuolloin minulla siinti haave opiskella sosionomiksi, jotta olisin mahdollisimman ammattitaitoinen sekä teatteri- että sosiaalityön puolella.

Taide hyvinvoinninmenetelmänä hakee vielä sijaansa Suomessa, joten koen että tämän blogin kautta pystyn myös puhumaan taidetyökalujen puolesta ja näin edustamaan myös omaa ammattiosaamistani. Tämän vuoksi tulen varmasti pohtimaan blogissa erilaisia artikkeleja aiheesta, esittelemään hyviä kirjoja aiheeseen liittyen sekä tietenkin jakamaan joitakin esimerkkejä tämänkaltaisesta työskentelystä ja pitämään puheenvuoroja taiteen ja hyvinvoinnin puolesta.

Monella on paljon ennakkoluuloja taidetyöskentelyä kohtaan, ja mielestäni se johtuu siitä ettei ihmisellä välttämättä ole kokemusta ja käsitystä siitä, mihin niillä tähdätään. Esimerkiksi teatteritaide, vain puolet ryhmistä joiden kanssa teen töitä ovat teatterimotivoituneita ja haluavat oppia näyttelijäntyötä -sen sijaan teatteria, eli draamaa käytän hyvinkin usein työkaluna esimerkiksi lasten kanssa, syrjäytyneiden ja työttömien kanssa, sekä kehitysvammaisten kanssa. Eikä tavoitteena suinkaan ole Hollywood, vaan mikä? Siitä kirjoitan tähän blogiin myöhemmin.

Toivoisin että blogini olisi keskusteleva, joten taidan pläjäyttää jokaiseen postaukseen vielä kysymyksenkin. Tässä tulee ensimmäinen: Minkälaisia ajatuksia taide hyvinvoinninmenetelmänä herättää sinussa?

Blogin piristykseksi myös hieman kuvamateriaalia. Tässä ensimmäinen teatterityöni näyttelijänä, Iisalmen Teatterin Pekka Töpöhäntä.