Hyvinvointia ja terveyttä kulttuurista

Erilaisia taidetta ja hyvinvointia yhdistäviä projekteja.
Minun unelmani on olla hyvinvointitaiteilija. Tiedän, että joudun tekemään vielä paljon töitä, jotta sillä(kään) työllä itseni elätän, mutta olen valmis siihen. Nimittäin vaikka pidän perinteisen teatterin ohjaamisesta, olen erityisen kiinnostunut teatterin hyvinvointivaikutuksista. Jonkun verran olen päässyt tekemään yhteistyötä esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien, senioreiden ja kehitysvammaisten kanssa. Monella ne toiveet on ihan perus ilmaisutaidossa ja sekin on hyvä. Sekin vapauttaa ja antaa energiaa. Taidelähtöisillä menetelmillä voi kuitenkin tehdä niin paljon enemmänkin, draama mukaan lukien. Liikuttavin kokemus oli, kun haasteellisesti puhuva lapsi (en edes itse tiennyt että hänellä on puheessa haasteita) osallistui tunnilleni, ja sen jälkeen päiväkodin ohjaaja tuli itkien kiittämään siitä, että kuuli tämän pojan tunnissa puhuvan enemmän kuin yleensä viikossa. Näin draamalla voidaan tukea vaikkapa kielellistä kehitystä.

Suurin osa sanoo minulle, että ei kaikista ole taidetta tekemään. Eikä tarvitsekaan olla, mutta jokaisen kohderyhmän kanssa voi kuitenkin kokeilla erilaisia menetelmiä. Joku kysyy huolissaan aionko jättää teatterin? Tai toiset mainitsevat että etkös sinä nyt kuitenkin siihen sosiaalialaan panosta, ja jätä sen teatterin harrastukseksi. Aion tehdä molempia, joko yhdessä tai erikseen, mutta kummastakaan en luovu. Draama on Suomessa vielä lapsen kengissä, mutta tässä on mm. tanssi- ja kuvataiteen menetelmiä, joita on paljon käytetty. Draaman mahdollisuudet ansaitsevat minulta oman postauksensa, koska se on minulle rakkain. Toivon, että tutustutte näihin linkkeihin.

Yhdessä koettua -kiertue
Esimerkiksi lastensuojelutyön suhteen ajankoihtainen hanke on Yhdessä Koettua -hanke, jonka yhtenä osa-alueena on taidelähtöinen työskentely lastensuojen piiriin kuuluvien lasten ja nuorten kanssa. Lisätietoa tästä osoitteessa www.yhdessakoettua.fi

Mielenmaisemani maalaten – Jyväskylä
Etsitkö muutosta tai uusia näkökulmia arkeen? Tässä pajassa opetellaan ohjattujen tehtävien avulla työstämään omia mielikuvia voimavaraksi tähän päivään ja tulevaan – sanallistamista unohtamatta. Lisätietoja:
https://www.lyyti.fi/reg/mielenmaisemanimaalaten3_2017

Jyväskylässä alkaa myös hanke, jossa selvitetään tanssi-liiketerapian (TLT) vaikuttavuutta masennuksesta kärsivien työikäisten kuntoutuksessa eri puolilla Suomea:
https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2017/02/tiedote-2017-02-23-10-56-38-259523#.WK_Qp8718MB.facebook
Taidelähtöisiä keinoja suositellaan myös traumaattisten tapahtumien kohtaamiseen, esimerkiksi sukupolvelta toiseen siirtyvien taakkojen suhteen:

https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/kannatko-mummosi-taakkaa-historian-tutkiminen-vapauttaa

Omalla tavallani äiti -kirjoittajaryhmä, Tampere
Kyseessä on kirjoittajaryhmä äideille, luvassa antoisia kirjoitusharjoituksia ja virkistäviä keskusteluja mukavalla porukalla.
Myrskyn sata vuotta nuoruutta-projekti
Sata vuotta nuoruutta yhdistää nuoret ja seniorit tanssimaan yhdessä. http://www.nuori.fi/projektit/sata-vuotta-nuoruutta-silta/

Tässä vielä ihanaa videota Happy End. Onnellinen Loppu -tanssiprojektista, joka toteutetaan käpyrinteen vanhainkodissa. Kyseessä on Pohjoismainen hanke, joka toteutetaan jokaisessa pohjoismaassa. Siinä tutkitaan liikettä ja dialogia vanhusten kanssa, ja synnytetään yhteinen tanssiesitys jossa ilmaistaan kokemuksia elämästä vanhenevassa kehossa. Nämä kehot kantavat elämänmittaisia muistoja. Näistä tulee yhteinen tanssioiden ja vanhusten esitys, jota ihmiset pääsevät katsomaan. Tämän jälkeen on mahdollisuus kahvitteluun ja rupatteluun asukkaiden kanssa.
https://www.facebook.com/kapyrinne/videos/vb.445070835563564/1341803192556986/?type=2&theater
HYVINVOINTIA JA TAIDETTA KOSKEVIA BLOGEJA
Löysinpä myös listan blogeista jotka koskevat taidehyvinvointia! Siitä en kerrokaan sen enempää, vaan lähden lukemaan itse. Jospa saisi itsellekiin opinnäytetyöksi jonkun mukavan taidepainotteisen projektin!
Katsokaa itse lisää:

http://taikusydan.turkuamk.fi/blogeja/

KUVATAIDE + SANATAIDE : Erilaisten teemojen käsittely

Kädentaidot: Ekspressiivinen minäkuva

Tutustumisharjoitteita: draama

Tutustumisharjoitteita: Draama

Tässä esittelen muutaman aika perustutustumisharjoitteen, jota voi pitää ennen draamaa (tai muutakin toimintatuokiota. Perusharjoitteita voi tehdä saman ryhmän kanssa useastikin, kunhan aina keksii niihin hieman jotain toista näkökulmaa. Monesti ihmisillä voi olla draaman suhteen suorituspaineita (ainakin alkukertoina), joten tuttujen harjoitteiden toistaminen luo turvallisuutta. Toisaalta kun niihin laittaa aina lisähaastetta niihin ei menetä myöskään mielenkiintoaan.

Näiden harjoitusten tarkoituksena on nimien oppiminen ja pienimuotoinen jään rikkominen. Nimien opettelu on muuten asia, jota ei pitäisi lähteä laiminlyömään. Nimi on meille monelle henkilökohtainen asia, ja usealla se on ollut mukana lähes syntymästä saakka. Nimi määrittelee myös identiteettiämme, ja olemme siinä yllättävän kiinni. Psykologit ovat jo kauan muodostaneet määritelmän "Coctail-ilmiö", joka tarkoittaa sitä että kun kuulemme puheensorinaa, emme välttämättä kuule sieltä sanoja, mutta jos puheensorinan seasta kuuluu oma nimemme, kuulemme sen varmasti. Nimet ovat siksi tärkeitä.

Se, että ihminen saa sanoa oman nimensä on myöskin aika helppoa, olemme sitäkin opetelleet varhaislapsuudesta lähtien. Siksi se on sopiva tapa aloittaa yhteiset ryhmäprosessit. Se, että ohjaaja tuntee ohjattavat nimeltä, helpottaa mielestäni dialogista kohtaamista ja luo turvallisuuden tunnetta. En koskaan laiminlyö nimiharjoitteita, ja olen saanut ryhmiltäni paljon kiitosta siinä, että muistan kaikkien nimet.

Nimi, liike ja ääni 
Tavoitteet:
- tutustuminen
- jään rikkominen
- vuorovaikutus
Tämä harjoitus on monelle tuttu, mutta kerron sen silti, ja miten olen sitä omissa työpajoissani muokannut.

Seisotaan ringissä ja jokainen sanoo vuorollaan oman nimensä liittäen siihen jonkinlaisen liikkeen: hypyn, käsien heilutuksen tmv. "Minä olen Kati (+kyykky)". Koko ryhmä sanoo sitten "Hei Kati +kyykkää". Jokainen tekee vuorollaan. Lopuksi käydään koko rinki ensimmäisestä tekijästä asti läpi toistaen jokaisen uuden nimen ja liikkeen jälkeen myös kaikki edelliset nimet ja liikkeet.

Vaihtoehtona nimi ja adjektiivi, joka alkaa samalla kirjaimella kuin etunimi, nimi ja eläin jne. Nimien opettelu on aivan äärimmäisen helppoa tämän harjoitteen avulla.

Kun panosta halutaan lisätä, voidaan liikkeen lisäksi tuottaa myöskin ääntä.
Henkilökohtaisempaa harjoitteista tulee, kun laittaa niihin vaikkapa nimen ja luonteenpiirteen, ja tämän lisäksi liikkeen ja äänen.
"Olen Kati Kiljukaula (kyykky + kiljahdus)"

Erittäin mukavaksi olen kokenut tästä harjoitteesta versioimani harjoitteen:

Minulla on ollut tänään melkoinen päivä! -harjoite + haaste
Tavoitteet:
- tutustuminen

- nimien oppiminen
- jään rikkominen
- tunneilmaisu

Tämä harjoite on mukava, varsinkin jos ryhmä on vähän tuttu. Draamassa olisi erittäin tärkeää osata päästää irti muusta elämästä ja sen päivän tapahtumista. Siksi tämä harjoitus paitsi tutustuttaa meitä toisiimme, sen avulla voidaan hieman käsitellä kunkin päivän fiiliksiä. Samalla siinä myös hieman harjoitetaan (tunne)ilmaisutaitoa: miten ilmaista liikkeellä ja äänellä omaa fiilistä? Samallahan tämä myös hieman lähentää ryhmää, kun opimme jakamaan asioita toisillemme.

Toimintaperiaate on sinänsä sama, kuin ylempänä esittelemässäni tutustumisharjoitteessa. Nyt on kuitenkin tarkoitus keksiä oman päivän tekemisiä ja tunnelmia kuvaava liike ja ääni. Esimerkiksi jos on ärsyttänyt koko päivän vaikkapa metelöivät opiskelijakolleegat, voisi ilmaista itseään laittamalla kädet korville ja sanomalla ARGH.

"Minä olen Kati, ja minulla on ollut tänään tällainen päivä + kädet korville + AARGH"

Siihen muu ryhmä tervehtii "Hei Kati, jolla on ollut tänään tällainen päivä + kädet korville + AARGH!!"

Haaste: Kun ensin ollaan menty yksi kierros läpi, voidaan tehdä toinen kierros (jossa ei välttämättä tarvitse ns. yksilövuoroja, vaan käydään jokaisen liikkeet läpi yhdessä). Tällöin liikkeet ja äänet liioitellaan aivan äärimmilleen, isot liikkeet, isot äänet, jne... niin paljon kun lähtee!!! Tämän jälkeen on vielä vastavuoroksi hyvä tehdä aivan minimaalinen kierros, jossa kaikki tehdään mahdollisimman pienesti. Näin huonokin päivä saadaan kutistettua, ja tadaa: murheet ovat poissa! Tai ainakin kadonneet draamasession ajaksi!

HUOM! Kenenkään ei tarvitse selittää tunteitaan eikä tässä ole tarkoitus arvailla että mikähän tuolla on! Hyvä on harjoituksen jälkeen pitää kuitenkin lyhyt purku, kysyä vaikkapa miltä tuntui tehdä harjoitus ja kysyä haluaako joku kertoa enemmän päivästään! 

Kunnon työpajoissa on aina aikaa juttelulle. Emme myöskään voi tietää koskaan minkälaisia tunteita harjoitukset ihmisissä liikuttavat, joten on erittäin tärkeää antaa tilaisuus kertoa tunnelmistaan. Ei tongita, mutta annetaan mahdollisuus puhua. Monesti käy niin, että ryhmä alkaa ikäänkuin elämään omassa kuplassaan, koska harjoitteissa tuetaan ja kannustetaan toisia, ja jaetaan sellaisia asioita mitä ei normaalisti jaeta, uskalletaan heittäytyä sinne omille epävarmoillekin alueille. Tämä osittain varmaan altistaa siihen, että toiset ihmiset saattavat herkästi kertoa hyvinkin henkilökohtaisia asioita elämästään. Näitä herkkiä hetkiä ei sovi pilata kiireellä!

NIMIJUTTU-HIPPA
Tämä harjoite sopii hyvin jonkun tutustumispelin jälkeen. Esimerkiski jos on pitänyt esitellä itsensä eläimenä, joka alkaa samalla kirjaimella kuin itse. Vaikkapa "Kati Koala".
Siinä ollaan yhdessä opeteltu nimiä ja eläimiä, ja seuraavaksi pitääkin jo lähteä liikenteeseen.

Harjoituksessa on yksi hippa, joka jahtaa muita ihmisiä.
Mikäli hippa saa jonkun toisen kiinni, kiinniotetusta henkilöstä tulee hippa.
Mikäli kiinniotettava kerkeää kuitenkin huutaa jonkun toisen nimen SEKÄ nimeen yhdistetyn asian (tässä tapauksessa eläimen), hippavuoro siirtyykin sille kenen nimi huudetaan.

Esimerkki:
Kati Koala, Enna Etana, Janne Joutsen ja Susanna Supikoira ovat tutustuneet toisiinsa mukavassa nimi-eläin pelissä. Nyt he pelaavat hippaa!
Kati Koala on hippa. Hän juoksee ja koettaa ottaa muita kiinni. Hän saartaa Enna Etanan nurkkaan, mutta Enna Etana ehtiikin huutaa Susanna Supikoira! Tämä tarkoittaa sitä että Susanna Supikoirasta tulee hippa. Susanna Supikoira lähestyy Janne Joutsenta, joka huutaa Enna Elefantti. Nimi meni kuitenkin väärin, ja Susanna ehti läppäistä häntä, joten Janne Joutsenesta tuli hippa.

Vaikeasti selitetty harjoitus, mutta käytännössä mukava. Pieni käytännönvinkki vielä: Kun hippa vaihtuu olisi uuden hipan hyvä huutaa aina "Minä olen hippa". Kyseessä on niin nopeatempoinen harjoitus, että äkkiä ollaan sekaisin siinä kuka on hippa. Mikäli ryhmästä nämä huudot ei irtoa, voi ohjaaja toimia kaiuttajana ja ikäänkuin urheiluselostajana kertoa kuka hippa milloinkin on.

Hipat ovat muutenkin hyviä harjoitteita draamaan. Ensinnäkin ne ovat turvallisia, koska jokainen on joskus kokeillut hippaa. Toisaalta ne ovat yksinkertaisia, niissä juostaan ja koitetaan selviytyä, joten ihminen herkästi unohtaa liian ajattelemisen -mikä olisi draamassa erityisen tärkeää heittäytymisen kannalta. Kaikenlisäksi variaatioita niistä löytyy monia monia, ja niitä on myös mukava kehitellä itse lisää.

Kati Koala kiittää ja kuittaa!